Nyt kun saisin laittaa yläkertaa, en todellakaan tiedä mitä sinne haluan. Tai totta mä tietäisin, jos samalla ei puhuttaisi rahasta. Olen tässä viikonloppuna vähän mallaillut tyttöjen työpisteitä, siis koulupöytiä. Kattonut ja kokeillut. Mittaillut ja tuumaillut. Kirjoittanut puutoslistaa jne. Ihan mukavaa hommaa siis. Pää vaan niin ajatuksista pyörällä. Täytyis kuunnella kaikkien toiveita, ottaa huomioon vaikka mitä. Onhan noita.
Meillä on ollut oikein leppoista, vaikkakin mies menossa viikonlopun, nyt hänellä on sentään yksi mukana :) Kohta se koittaa SE mun vuoro, vaikken mä tiedä etes minne meen. No, eihän meillä oikeesti mitään vuoroja oo, mut jos toisen menot sattuu oleen monta kertaa peräkkäin, väkisillä siinä tulee mieleen, että KOSKAS SE MUN VUORO TULEE. Vanhaerkki nostaa mieluusti tuossa vaiheessa päätään. Tiedätte varmaan. Kyllä mäkin valitettavan hyvin osaan sen menemisen jalon taidon. Jokainen mutka ei vaan tuu tänne näkyviin.
Ne työpisteet näyttää nyt tämmöisiltä ennen kuin ollaan menossa nukkumaan, homma saa jatkoa maanantaina. Ollaan kokeiltu pienen pientä vanerin palaa pukkijaloilla, hih. Ollaan laitettu taulua maalarin teipillä seinään (joka jo on muuten tippunut). Ollaan leikelty ja liimailtu, rullailtu ja askarreltu. Eiköhän ne kuviot selkene aikanaan.
Mä muuten söin kivan päivän kunniaksi neljä palaa suklaata, vaikkei mun pitänyt. Uusin Deko, kynttilä, hiljaisuus ja kahvi saivat tekemään mun niin. Eihän se haittaa? No, ei. Just täydellinen hetki suklaalle! Nami.
Hiljaisuus jatkuu... nautin siitä vielä hetken lukemalla teidän blogeja. Oon ollut todella saamaton kommentoimaan muiden juttuja, täytyy petraantua tässäKIN asiassa. Monesti olisi kirjoitettavaa/sanottavaa, mutta sitten sitä aina muka ajattelee, ett mä kommentoin vähän myöhemmin. Ja sit se jää. Onks muilla samoin?
Eikun viikonloppuja!
Ride