maanantai 17. kesäkuuta 2013

Vanhassa Mummulassa

Historian havinaa. Kuuletko, aistitko sen?
 





 
Pihakoivun juurella kuuntelen,
leivon liverrys riemuiten soi.
Tuoksu raikas on aamun varhaisen,
kukat kastetta janoonsa joi.
 
Luonnossa on vilkasta hyörinää,
sitä hauska on taas katsella.
Kirjosieppokin touhuaa pesällään,
kala polskahti noin lahdella.
 
...
 
Hiljaa istun, hiljaa kuuntelen,
tuulen kantelo vienosti soi.
Katson sädettä auringon kultaisen,
kaiken kauniin mi Luojamme loi.
H.H
 
 
Ihan joka nurkkapieltä ei ehditty koluta, uusien asukkaiden harmiksi. (?)
Rakkaita muistoja sydän tulvillaan.
Kiitos, että saimme olla.

5 kommenttia:

  1. Ihanan näköistä! Tunnelma tuli kuvien mukana tänne asti <3

    VastaaPoista
  2. Niinpä. Ihana rakas kotimme! Muistot on ja pysyy.. Hyviä kuvakulmia olet löytänyt. Ja nuo tutut sanat sopii tähän oikeen hyvin.. Tunnelma välittyy silmien vetisyytenä. T; Liisa

    VastaaPoista
  3. sama homma ku lissulla! monesti on kova kaipuu tuonne vaikka uusikin mummula on hyvä! mutta onhan tuola kuitenki koko lapsuus oltu ja nuoruuttaki palanen. Onneks voi aina käyä :D

    VastaaPoista
  4. Ai että ihania kuvia,oikein juhannusmieli tuli!! Terveiset lomalaisilta täältä Turun saaristosta,suosittelen lämpimästi saaristokierrosta!

    VastaaPoista
  5. Tunnen jopa niitä kesäisiä tuoksuja nenässäni... Lisäksi myös täällä muistoja mukavista päivistä serkkulassa. Terveisiä! -Saara-
    P.S Ensimmäistä kertaa tää systeemi hyväksyi mun kommentti yritykset! =)

    VastaaPoista

Kiitos sinulle kommentista!